Majavien manifesti

Patoasiantuntijoiden luottamus Talvivaaraan menetetty lopullisesti – majavien mitta on täysi

eerik

Me Talvivaaran alueen majavat olemme syvästi pettyneitä. Olemme asuttaneet näitä maita lähes sata vuotta. Taitomme rakentaa patoja ja altaita ulottuu vähintään esihistorialliselle ajalle. Tiedämme mitä teemme. Jokavuotiset patomestaruuskisamme pitävät taitomme terässä, puhumattakaan halustamme rakentaa kestäviä koteja poikasillemme

Viimeisen viiden vuoden aikana elinalueitamme on loukattu sanoinkuvaamattomalla tavalla. Ison Perän Kaksijalkaiset ovat häätäneet meidät mailtamme, väittäen että he rakentavat paremman padon ja isommat altaat. Isompia altaat epäilemättä ovat, mutta padot! Majavayhdyskuntamme on seurannut pettyneenä näiden halpojen kopioiden asettamista alueillemme. Viidestä vuodesta neljänä padot ovat vuotaneet – ajatelkaa kuinka surkeaa! Vain 20 %:n vedenpitävyys. Jos joku meistä majavista rakentaisi niin surkean padon, ei hän totisesti kehtaisi näyttää edes litteää häntäänsä näillä main.

Me majavat patoamme vesiä ja rakennamme altaita asuaksemme ja ruokaillaksemme näissä altaissa. Lempiherkkuamme ovat haapapuun kuori ja oksat, mutta muutkin kasvit kelpaavat. Majavayhdyskuntamme on ymmällään siitä, millainen eläin Iso Kaksijalkainen on, kun hän säilöö altaassaan nikkelillä, sinkillä, kuparilla, koboltilla ja uraanilla kyllästettyä hyvin hapanta vettä. Millainen ruuansulatuselimistö tällaisen kestää? Omamme on ollut koetuksella Ison Perän patojen vuodettua ja valuttua meidän asumiimme altaisiin.

Syksyllä 2012 Ison Perän padon alettua vuotaa, taivaalle ilmestyi Isoja Hyrrääviä, joista satoi valkoista jauhetta. Olimme järkyttyneitä: ensin vesi muuttuu kamalaksi, ja sitten maallakaan ei voi olla! Jauhe poltti ihoamme ja teki olomme epämiellyttäväksi. Vedestä rannalle nouseminen sai käpälämme kärventymään. Meidät oli saarrettu! Myöhemmin kuulimme, että jauhetta kutsutaan kalkiksi ja että se on niin emäksistä, että se syövyttää.

Eräiden majavatovereidemme rakennettua padon Lumijoelle keväällä 2013, heitä rannoilta saartanut kalkki liukeni veteen. Järkytykseksemme Iso Perä ja hänen Isot Kaksijalkaistoverinsa kehtasivat väittää, että Lumijoen veden muuttuminen käyttökelvottomaksi, oli majavien vika. Väite loukkasi syvästi majavatuntoamme. Pahinta oli kuitenkin se, että Iso Perä, jonka omat padot eivät pidä vettä, tuli ja purki alueen ainoan, varmasti vettä pitävän padon. Tällainen toiminta on täysin majavien patomestaruuskisojen sääntöjen vastaista, puhumattakaan majavien kotirauhasta ja pienistä poikasista pesässä!

Majavapadon purkaminen ja majavien syyttäminen Talvivaaran seudun vesien pilaamisesta oli viimeinen pisara. Mittamme on tullut täyteen ja siksi olemme päättäneet karkottaa Ison Perän ja hänen toveri-Kaksijalkaisensa näiltä seuduilta. Olemme tehneet päätöksemme patoasiantuntijan etuoikeudella ja alueen pitkäaikaisina asukkaina. Emme selviä näissä vesissä, jollei Iso Perä lähde. Majavayhdyskuntamme on päätöksessä yksimielinen ja tämä on viimeinen sanamme:

Iso Perä, sinun on aika lähteä! Suosittelemme sinulle myös alan vaihtoa, koska patojen rakentamisessa olet suorastaan katastrofaalisen huono ja vaaraksi ympäristöllesi. Mene pois! Menkää pois!

Talvivaaran seudun majavat

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Talvivaaraan johtava junaraide on suljettu

Talvivaaraan johtava rautatie on suljettu 14 ihmisen voimin. Mukana on banderolleja ja Talvivaaran päästöistä vihastunut majava.  Osallistujat vaativat, että kaivostoiminta lopetetaan sen käyttämien saastuttavien myrkkyjen vuoksi. Raiteita pitkin kuljetetaan esimerkiksi myrkyllistä rikkuhappoa kaivosalueelle päivittäin.

Mielenosoitus on päättynyt. Päiv. klo 21.20

Mediayhteystiedot 24.6 :  0449508144

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Talvivaaraan ”iskettiin” jo perjantaina

Yle-uutisten mukaan (20.6.) Kaivoskapina-leirin osallistujat  ”valmistelevat  iskua”, joka ”suuntautunee Talvivaaraan” maanantaina 24.6. Haluamme täsmentää esitettyä väitettä. Talvivaaraan ”iskettiin” jo aikaisin perjantaina 21.6. Yön kirkkaudessa aktivistit ottivat kaivoksen läheisyydestä useita vesinäytteitä. ”Isku” oli enemmän kuin tarpeen, sillä juhannuksen kunniaksi valtion Solidium, Eläke-Varma ja Pekka Perä juoksuttavat vihreää vettä Oulujoen reitille (ks. kuvat). Läheltä vihreää vettä löytyi myös ruskeaa, raudan väristä vettä isoina lammikoina. Näytteiden laboratoriotuloksia odotetaan mielenkiinnolla.

Kaivoskapina-leirille on osallistunut kymmeniä ihmisiä eri puolilta Suomea. Leiriläiset haluavat ilmaista, ettei Itä- ja Pohjois-Suomea tule pitää vain kaivosyhtiöiden resurssivarantona.

”Kyse on ihmisten asuinseuduista ja alueista, joissa esimerkiksi elintarvikkeita vielä pystytään tuottamaan varsin puhtaasti ja missä voidaan matkailla nauttien luonnosta, unohtamatta luonnon itseisarvoa. Talvivaaran ympäristössä tämä ei enää ole mahdollista. Leirimme on tuen osoitus kaivosta vastaan kamppaileville paikallisille,” kertoo Luisa-Claudia Sovijärvi Kaivoskapina-leiriltä.

Leiri päätettiin järjestää, koska on osoittautunut varsin selväksi, ettei Talvivaaran kaivosyhtiöön sekä sitä valvoviin viranomaisiin ole luottamista. Myöskään hallitus ei käytä mahdollisuuttaan sulkea kaivosta. Ymmärrämme työpaikkojen tarpeellisuuden, mutta on muistettava, että saastuttava kaivos syö esimerkiksi alkutuotannon ja matkailualan mahdollisuuksia. Saastuneessa elinympäristössä asuminen ei myöskään ole mahdollista.

”Emme usko siihen, että Talvivaara nousee jaloilleen ja korvaa kaikki aiheuttamansa vahingot. Kaivos on ollut katastrofien ketju, eikä ole mitään syytä olettaa, että se muuksi muuttuisi. Parhaillaankin luontoon juoksutettavat jätevedet ovat merkittävä ympäristövahinko. Tällaisessa tilanteessa on jokaisen ihmisen velvollisuus toimia kaivoksen sulkemiseksi – kukaan ei tule tekemään sitä puolestamme,” kommentoi leirille Helsingistä matkannut Soile Koskinen.

Kaivoskapina-leirillä pidettiin keskiviikkona 19.6. ja torstaina 20.6. kaksipäiväinen seminaari kaivannaisteollisuudesta. Puhujina olivat mm. Kysymyksiä Talvivaarasta -kirjan kirjoittaja Lasse Flöjt, biokemisti (FT) Jari Natunen ja Helsingin yliopiston kaivospolitiikan tutkija Markus Kröger. Seminaarin aiheet ovat koskeneet mm. uraania, vallankäyttöä kaivosteollisuudessa sekä kaivosten vastaisia kamppailuja eri puolilla Suomea sekä ulkomailla. Seminaarin avulla leiriläiset ovat halunneet perehdyttää itsensä kaivosalan ongelmiin.

Seminaarissa esiin nousseita huolestuttavia seikkoja ovat olleet mm. kaivosten päästöjen jatkuminen vielä jopa vuosisatoja kaivoksen sulkemisen jälkeen, sekä se kenen vastuulle nämä päästöt jäävät. Myös virkamiesten kytkökset nykyisiin kaivosyhtiöihin ovat yllättävän runsaat.

Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodot eivät ole olleet ainutlaatuisia kaivosonnettomuuksia: vastaavan kokoluokan katastrofeja on tapahtunut eri puolilla maailmaa useita. Suomen hallitus on pitänyt Talvivaaraa kaivosbuuminsa lippulaivana. Jos Talvivaara ei pysäytetä, on kiusanamme kohta useita talvivaaroja.

Talvivaara on suljettava ja lyhytnäköinen kaivosbuumi on pysäytettävä.

Mediayhteystiedot:

Leiripuhelin: 0449508144

Sähköposti: turva (at)riseup.net

vihreavesi_net

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Kainuun ELY-keskus ylempänä oikeusistuinta

 Kainuun ELY-keskuksen johtaja sekä ELY:n ympäristöjohtaja on Kari Pääkkönen. Hänet nimitti vuonna 2007 ensin Kainuun ympäristökeskuksen johtajaksi silloinen pääministeri Matti Vanhanen, ja Ympäristökeskuksen tullessa osaksi ELY-keskusta pääministeri Mari Kiviniemi nimitti Pääkkösen ELY-keskuksen ylijohtajaksi.

Pääkkönen on virkavapaalla geologian tutkimuskeskuksesta. GTK:n tehtävä on edistää kaivosalaa. Juuri GTK kehitti Talvivaarassa käytössä olevan bioliuotusmenetelmän EU-rahoituksella. GTK:lla myös tiedettiin uraanin liukenevan bioliuotusmenetelmässä ja johtuvan kipsisakkaan.

ELY-oikeus

Ylityöllistymisen lisäksi vaikuttaisi siltä, että Suomen oikeusjärjestelmä on muuttunut viime vuosina Kainuun seudulla merkittävästi. Hallinto-oikeuden yläpuolelle on noussut ELY-keskus, joka pystyy kumoamaan hallinto-oikeuden antamat päätökset. Pitkien valitusprosessien avulla hallinto-oikeus voi jälleen kumota ELY-oikeuden päätökset, mutta ELY-keskukselle ei ole ongelma eikä mikään kumota sitten näitäkin hallinto-oikeuden päätöksiä myöntämällä poikkeuslupia.

Esimerkkeinä mainittakoon:

  1. Vuonna 2011 Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (PSAVI) antoi Talvivaaralle luvan laskea prosessivedet kipsisakka-altaan ohi suoraan jälkikäsittelyyn. Talvivaara pyysi tätä, koska se pelkäsi neutraloitujen vesien saostuvan sakka-altaassa. Altaaseen oli johdettu avolouhoksesta tyhjennettyjä vesiä, eikä niitä oltu poistettu kipsisakka-altaasta ennen saostustoiminnan käynnistymistä. Altaassa oleva vesi oli Talvivaaran sanojen mukaan ”jonkin verran” liian hapanta ja metallipitoista lupaehtoihin nähden. Maaliskuussa 2012 Vaasan hallinto-oikeus kielsi prosessivesien laskun ohi kipsisakka-altaan. ELY-keskus kuitenkin antoi kesäkuussa 2012 poikkeusluvan prosessivesien johtamiseen loppuneutraloinnista suoraan jälkikäsittelyyn, siis kipsisakka-altaan ohi. Lupa oli määräaikainen vuoden 2012 loppuun asti. Poikkeuslupaa TV vaati poikkeuksellisen tilanteen perusteella (YSL §62), vaikka tilanne oli aivan sama kuin vuonna 2010 haetussa PSAVI-lupamenettelyssä: TV oli itse johtanut altaisiinsa neutraloimatonta, liian hapanta liuosta, joka saastuttaa loputkin altaaseen laskettavat vedet. ELY-keskus kuitenkin ohitti Vaasan hallinto-oikeuden. Maaliskuussa 2013 Vaasan hallinto-oikeus puolestaan kumosi ELY-keskuksen päätöksen, määräaikaisen luvan tosin jo umpeuduttua.

  1. Helmikuussa 2013 ELY-keskus antoi TV:lle luvan juoksuttaa 1,8 milj. kuutiota ylimääräisiä neutraloituja jätevesiä kaivospiirin ulkopuolelle kesäkuun loppuun mennessä. Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen ja huhtikuun alussa oikeus antoi välipäätöksen, jossa se puolitti myönnetyn lisäjuoksutusmäärän 0,9 miljoonaan kuutioon ja määräsi, ettei juoksutus saa olla yli 7 % Kalliojoen virtaamasta. Vain muutama päivä oikeuden päätöksen jälkeen Talvivaaran kipsisakka-allas alkoi vuotaa neljännen kerran. Talvivaara ilmoitti, ettei sen ole mahdollista noudattaa oikeuden antamaa päätöstä. ELY-keskus myönsi poikkeusluvan juoksutuksille, jotka hallinto-oikeus oli juuri kieltänyt. Se palautti voimaan aiemmin itse antamansa päätöksen 1,8 miljoonan kuution lisäjuoksutuksista ja osoitti samalla olevansa Vaasan hallinto-oikeuden yläpuolella. Pitäisikö ELY-keskus haastaa taas oikeuteen? Ja antaisiko se sitten taas poikkeusluvan?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Talvivaaran uraanin talteenottolupa

Valtioneuvosto kannattaa uraanin louhimista

Maaliskuussa 2012 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen Talvivaaralle uraanin talteenotosta. Päätös ei kuitenkaan puolla kaivospiirin ulkopuolelta tulevan uraanin talteenottoa tai jatkojalostamista, niin kuin kaivosyhtiö olisi toivonut. Jos uraanin talteenottoa ei aloiteta kolmen vuoden sisällä päätöksestä, periaatepäätös raukeaa.

Talvivaaralla ei vielä ole ympäristölupaa uraanin talteenotolle Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Luvan uumoiltiin tulevan vuoden 2013 alkupuolella, mutta aluehallintoviraston ruuhkan – ja epäilemättä myös huhtikuisen uusimman allasvuodon myötä – lupaa ei ole kuulunut.

Uraani Camecolle

Talvivaaralla on sopimus kanadalaisen kaivosjätin Camecon kanssa uraanikaupoista. Kaikki Talvivaarassa talteen otettava uraani myydään Camecolle ja Cameco puolestaan on jo sijoittanut 60 milj. dollaria talteenottolaitoksen rakentamiseen. Camecolla on muitakin kytköksiä Suomen uraanibisnekseen: puolet Olkiluodon ydinvoimalan uraanista tulee Camecon omistamilta kanadalaisilta kaivoksilta.

 

Cameco on etsinyt ja ilmeisesti etsii edelleen uraania myös muualta Suomesta. Camecolle luonnollisesti olisi edullista, ettei sen tarvitsisi rakentaa kahta rikastamoa Suomeen, vaan että Talvivaara voisi ottaa vastaan myös muissa kaivoksissa louhittua uraanimalmia.

 

Vaiettu uraani

Tehdessään alkuperäistä ympäristövaikutusten arviointia (YVA) Talvivaara ei puhunut mitään kaivospiirin maaperässä olevasta uraanista. Uraanipitoisuus oli kuitenkin tiedossa, siitä mainitaan jo 1980-luvun alun OECD-raporteissa.

 

Talvivaarassa käytössä oleva metallien liuotusmenetelmä kehitettiin GTK:n toimesta EU-rahoituksella. ”Bioliuotusmenetelmän äiti” Marja Riekkola-Vanhanen työskentelee nyttemmin Talvivaaran kaivosyhtiössä. GTK:lla työskennellessään Riekkola-Vanhanen tutki myös uraanin irtoamista ja kulkeutumista liuotusprosessissa ja totesi jo ennen vuotta 2006, että uraani menee kipsisakkaan. Tämä on keskeistä Talvivaaran uraanin talteenottohakemuksen kannalta. Uraanin talteenottoa on nimittäin puollettu juuri sillä perustein, että on parempi, että uraani otetaan talteen, sen sijaan että se jätetään lillimään kipsisakkaan. Uraani on kipsisakka-altaissa Talvivaaran omasta tietoisesta valinnasta johtuen, josta vain ei vaivauduttu kertomaan asianosaisille, kuten lähiseudun asukkaille. Talvivaara jätti tietoisesti mainitsematta alkuperäisessä ympäristövaikutusten arvioinnissa, että alueella oleva uraani liukenee kaivoksen käyttämässä menetelmässä ja kulkeutuu kipsisakka-altaaseen.

 

TEM, GTK ja ELY tiesivät alueen uraanivarannoista, vaikkeivät uraanin johtumisesta kipsisakka-altaisiin olisikaan tienneet. Heidän olisi tullut nostaa uraani osaksi Talvivaaran (ensimmäistä) YVA:a, koska TV ei sitä tehnyt itse. Ilmeisesti uraanista vaikeneminen sopi paremmin?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Talvivaara

Erittäin sateista – miksi kaivosalueella on liikaa vettä?

Koko toimintansa ajan Talvivaaralla on ollut ongelmia kaivosalueelle kertyvän veden määrän kanssa. Kipsisakka-altaan vuotaessa vuoden 2012 lopulla Talvivaara selitti kaivosalueelle kertyneitä ylimääräisiä vesiä historiallisen runsailla sateilla. Kyseessä oli kyllä erittäin sateinen vuosi, mutta vuonna 2007 ja erityisesti vuonna 2004 sademäärät hipoivat samoja lukemia. Historiallisia vuoden 2012 sateet olivat vain, jos katsoo historian olevan noin kahdeksan vuoden mittainen.

Lisäjuoksutuksia

Tammikuussa 2013 Talvivaara ilmoitti juoksuttavansa kevään aikana ympäristöön 3,8 miljoonaa kuutiota vettä. Toisin sanoen kaivosalueella on ainakin 2,5 miljoonaa kuutiota vettä liikaa (TV:lla on lupa 1,3 milj. kuution juoksutuksiin vuosittain). Kainuun ELY-keskus myönsi helmikuussa luvan 1,8 miljoonan kuution lisäjuoksutuksille (yht. 3,1 milj. kuutiota), jonka Vaasan hallinto-oikeus puolitti asiasta tehdyn valituksen jälkeen. ELY-keskus kuitenkin kumosi hallinto-oikeuden päätöksen poikkeusluvalla TV:n kipsisakka-altaan alettua vuotaa neljännen kerran ja palautti juoksutusten määrän takaisin aiemmin määräämäänsä 1,8 miljoonaan kuutioon.

Juoksutettavista vesistä puhutaan puhdistettuina, mutta oikeampi termi lienee neutraloitu. Hapan vesi on muutettu emäksisellä kalkkimaidolla pH:ltaan neutraaliksi tai ainakin lähemmäs neutraalia. Neutraloinnissa syntyy kipsisakkaa, joka sitoo itseensä raskasmetalleja. Neutraloinnista huolimatta juoksutettava vesi on hyvin sulfaattipitoista, eli se sisältää rikkihapon suolaa. Sulfaatit mm. rehevöittävät järviä.

Juoksutukset eivät ole sujuneet ongelmitta. Maaliskuussa Ylä-Lumijärvestä laskevaan jokeen yhdistyvä juoksutusoja lähti virtaamaan väärään suuntaan. Se kieppasi Ylä-Lumijärven kautta kaapaten mukaansa vuoden 2012 vuodossa järven pohjaan saostuneita raskasmetalleja. Juoksutusoja oli nimenomaan määrätty kiertämään Ylä-Lumijärvi, jotteivät vedet liikuttaisi kaivospiirin alueelta karanneita aineita laajemmalle alueelle.

Miksi kaivosalueella on liikaa vettä?

Miksi kaivosalueella sitten on niin paljon vettä? Sateet yksin eivät selitä kaivosalueelle kertyneitä vesimassoja. Tämän totesi myös Vaasan hallinto-oikeus keväällä 2013; Talvivaaran vesiongelma on muodostunut vuosien mittaan, ei vuoden 2012 sateiden takia. Siksei myöskään Talvivaaran usein esittämää ympäristölain pykälää 62 voida käyttää perusteluna vesien juoksutukselle kaivospiiristä ulos. Kyseessä ei ole yllättävä tilanne. Hallinto-oikeuden mukaan perusteluksi lisäjuoksutuksille ei myöskään kelpaa suuremman haitan välttäminen. Oikeus katsoo, että Talvivaaran olisi pitänyt rakentaa alueelleen lisää varoaltaita, ja saada näin vesiongelmansa kuriin.

On myös esitetty kysymys, miksi Talvivaara ei vähentänyt lähijärvistä pumpattavan veden määrää sateiden ollessa niin runsaita. Talvivaaran tarkoitushan oli käyttää liuotusprosessissaan aina uudestaan ja uudestaan neutraloitu prosessivesi, jota vain autetaan lähijärvien vesillä. Sadanta ja haihdunta vaikuttavat järvestä otettavan veden määrään. Kaiken järjen mukaan, sateiden ollessa runsaita, neutraloitua prosessivettä ei tarvitsisi jatkaa järvivedellä. Oletettavasti ongelman ydin olikin siinä, että bioliuotus ei toiminut yhtä tehokkaasti kuin oli tarkoitus, jolloin liuotusvettä tarvittiin enemmän kuin mitä kaivoksella oli lupa päästää neutraloituna takaisin luontoon (1,3 milj. m3). Voidaan myös kysyä, millainen vaikutus mahtoi olla saostusvaiheessa prosessiveteen lisätyllä rikkihapolla bioliuotuksessa käytettävien bakteerien toiminnan kannalta.

Veden määrän kasvaessa kaivoksen varoaltaat, kipsisakka-allas nro 2 ja myös veden säilömiseen sopimaton kipsisakka-allas nro 1 alkoivat täyttyä vedestä. Alueelle perustettiin myös hätäaltaita, ja lopulta ylimääräistä vettä pumpattiin myös avolouhokseen, mikä esti louhintatöiden jatkumisen.

Vesien määrä vähenemässä?

Suomessa sataa keskimäärin 500-700 mm vuodessa, Talvivaaran lähimmällä sateenmittausasemalla Saviahossa 640 mm vuodessa (1971-2000). Talvivaara on Saviahoa korkeammalla, ja korkeammalla sataa yleensä enemmän. Oletus keskimääräisistä sateista tuntuu niin hataralta, että tuskin Talvivaarakaan on kompastunut sellaiseen kuvitelmaan: puolet ajasta sade on keskimääräistä suurempaa, puolet keskimääräistä pienempää. Silti Talvivaara toteaa lokakuussa 2012 antamassaan ympäristölupahakemuksensa täydennyksessä saavansa vesitaseensa kuntoon, jos seuraavat kaksi vuotta ovat sadannaltaan keskimääräisiä. (ks. lisää www.zygomatic.comwww.zygomatic.com )

Erästä tunnettua tahoa lainataksemme: ”se on ihan fifty-sixty miten käy”.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Miksi Talvivaaran kipsisakka-allas vuotaa vuodesta toiseen?

Talvivaaran kipsisakka-allas on vuotanut jo neljästi. Kyse ei ole inhimillisestä virheestä, onnettomista sattumuksista tai erittäin sateisesta vuodesta. Kyse on kaivosyhtiön piittaamattomuudesta, huolimattomuudesta ja halusta pitää kaivos käynnissä riskejä kaihtamatta. Sinänsä Talvivaaran allastulvat eivät yllätä: suurissa kaivoksissa ympäristökatastrofeja tapahtuu jatkuvasti. Toisin sanoen, Talvivaara ei ole mikään poikkeus, ja tämä on pidettävä mielessä kaivosbuumin keskellä.

Vuotoja ollut jo neljä

Kaikki Talvivaaran allasvuodot ovat tapahtuneet samassa kipsisakka-altaassa. Kolme ensimmäistä vuotoa (2008, 2010, 2012) tapahtuivat kipsisakka-allas yhden ykköslohkossa. Viimeisin, huhtikuussa 2013 tapahtunut vuoto tapahtui saman altaan kakkoslohkossa.

Ensimmäisessä vuodossa vuonna 2008 altaan pohjakalvon sauma petti ja vettä pääsi virtaamaan altaasta etelään, Vuoksen vesistöön. Vuonna 2010 altaaseen putosi raskas uppopumppu, joka rikkoi altaan pohjarakenteen ja vettä pääsi jälleen vuotamaan altaasta. Vuodon voimakkuudesta johtuen alapuolinen Lahnasjärventie sortui ja karannut vesi ja liete päätyi ainakin pääosin Kortelammen maapohjaiseen varoaltaaseen. Kaivosyhtiön mukaan vuodon lakattua kiinteä aines ja metallit saostuivat altaan pohjalle ja päälle jäänyttä kirkasta vettä alettiin laskea kaivospiirin ulkopuolelle.

Kahden ensimmäisen vuodon aikana Talvivaarassa ei vielä virallisesti ollut uraania, se ei kuulunut kaivoksen seurausohjelmaan. Vuotaneiden vesien uraanin määriä ei mitattu.

Syksyllä 2012 Talvivaara korotti kipsisakka-altaansa laitoja ja johti altaaseen happaman, metallipitoisen raffinaattiveden. Lisäksi TV alkoi tyhjentää avolouhokseen varastoituja – myöskin happamia – vesiä altaaseen, jotta louhintatyöt kaivoksella voisivat jatkua. Altaaseen johdetun nesteen määrän aiheuttama paine sai altaan pohjakalvon repeämään ja vettä vuosi altaasta niin kauan, kunnes kyseinen altaan lohko oli tyhjä. Veden happamuudesta johtuen kipsisakka ei enää sitonut itseensä raskasmetalleja. Tällä kertaa vuotava vesi ei myöskään pysähtynyt Kortelammen altaalle – jonka maapohja sivumennen sanoen ei pidättele raskasmetallien ja muiden aineiden imeytymistä maaperään. Satoja tuhansia kuutioita raskasmetallipitoista hapanta lientä livahti kaivospiirin ulkopuolelle. Lientä pyrittiin neutraloimaan tiputtamalla helikopterein kalkkia alapuolisiin vesistöihin (osa meni myös lähimetsiin ja rantapenkereille, kuten majavat meille keväällä 2013 kertoivat). Suomen Luonto tutkitutti kaivospiirin ulkopuolelle sakkautettua mömmöä. ”Tutkitussa lietenäytteessä oli kuiva-ainetta 64 grammaa kilossa. Näytteen kuiva-aineesta sata grammaa/kilo on rautaa ja lähes saman verran alumiinia. Mangaania on puolet edellisten määrästä. Nikkeliä on paljon, 1,7 grammaa kilossa kuivattua näytettä. Bariumia on 0,02 grammaa ja uraania on 0,2 grammaa (188 000 mikrogrammaa) kilossa kuiva-ainetta ja märkänäkin siis yli 10 000 mikrogrammaa kilossa.” (http://suomenluonto.blogit.fi/talvivaaran-monjan-syvin-olemus/)

Keväällä 2013 altaan toinen lohko petti ja jälleen vettä vuosi. Vuotaneen veden määrän arvioitiin tällä kertaa jääneen alle 400 000 kuutioon. ELY-keskus on vakuutellut, että karanneet liemet pysyvät Kortelammen turvapadon takana, eli kaivospiirin alueella. Kevään sulamisvesien aikaan vesiraja kävi varsin kriittisissä korkeuksissa. Mitään takeita ei ole siitä, etteivätkö liemessä mukana olleet ainekset imeytyisi Kortelammen altaan maapohjaan ja siitä edelleen, ken tietää minne.

Bioliuotusta”

Talvivaara pyrkii liuottamaan malmikasoistaan talteen nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin. Myös rauta liuotetaan talteen. Liuotuksen jälkituotteeksi jää erittäin hapan (pH ~3) ja metallipitoinen vesiliuos. Liuos sisältää jäämiä sekä niistä metalleista, joita Talvivaara ottaa talteen, että myös kaikkia muita maaperässä olevia aineita, tässä tapauksessa esimerkiksi uraania. Happamuus puolestaan johtuu liuotuksessa käytetystä rikkihaposta.

Talteenoton jälkeen jäljelle jäänyt hapan liuos, nk. raffinaatti, joko johdetaan suoraan takaisin liuotuskasaan tai neutraloidaan kalkkimaidolla, joka puolestaan on erittäin emäksistä ( pH 13). Neutraloinnissa syntyvä (pH:ltaan lähellä neutraalia oleva kipsisakka) pumpataan kipsisakka-altaisiin. Kipsisakka sitoo itseensä metalleja niin kauan kuin altaan pH on yli 6. Jos pH laskee alle tämän, alkavat metallit liueta takaisin veteen, ja luonnollisesti, altaan vuotaessa valuvat veden mukana altaasta ulos.

Ei vesivarastoksi

Talvivaara 29.4.2013 pörssitiedotteen (”Talvivaaralla useita kehityshankkeita VTT:n toteuttaman kipsisakka-altaan vuodon tutkinnan pohjalta”) mukaan vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013 vuotanutta kipsisakka-allas 1:tä ei alun perinkään oltu suunniteltu veden säilömiseen. Altaan pohjarakenne oli tehty silmällä pitäen sitä, että allas sisältää lähinnä suhteellisen kiinteää ainesta. Kipsisakan mukana altaaseen pumpattava vesi kuului pumpata altaasta pois. Näin ei tehty. Allas nro 1:n pohjarakenteena on vain 1,5 mm HDPE-kalvo. Allas nro 2:ssa kalvon alla on bentoniittia, joka tiivistyy kastuessaan. Viimeksi mainitussa altaassa vettä saa varastoida.

Vuoden 2010 allasvuodon jälkeen yhtiö ilmoitti ettei kipsisakka-allas ykköstä tulisi käyttää vesivarastona, jotta riskit saataisiin minimoitua. Näin ei kuitenkaan toimittu. Vaikeaa on käsittää, miksei altaan käyttöön puututtu vuosien 2008, 2010 tai edes vielä vuoden 2012 vuodonkaan yhteydessä.

 

Raffinaattia kipsisakka-altaaseen

Syystä tai toisesta kesällä 2012 ELY-keskus antoi poikkeusluvan ympäristölainsäädännön pykälään 62 nojautuen pumpata vettä suoraan neutraloinnista jälkikäsittelyyn, kipsisakka-altaan ohi. Talvivaaran perusteluna oli, että tällöin vesi puhdistuu paremmin. Neutraloidun veden sijaan Talvivaara pumppasi nyt vapaana olleeseen kipsisakka-altaaseen raffinaattiveden, jota ei ollut neutraloitu. Raffinaatti on pH:ltaan n. 3, joten se epäilemättä liuotti itseensä myös kipsisakkaan sitoutuneina olleita metalleja, kuten uraania.

Miksi raffinaattia ei ensin neutraloitu, on arvoitus. Oletettavasti prosessivettä oli niin paljon, että liuotuksen jatkumiseksi raffinaatti oli vain saatava puhtaan veden alta pois, eikä neutralointiyksikön teho riittänyt.

Hälyttävää on, että sekä Kainuun ELY-keskus valvovana viranomaisena että Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto lupia myöntävänä viranomaisena saivat tietää Talvivaaran varastoivan happamia, metallipitoisia vesiä luvatta kipsisakka-altaaseen. ELY kuuli asiasta syksyllä 2012, ennen kipsisakka-altaan vuotoa, PSAVI joulukuussa, vuodon jo tapahduttua. Virastot eivät kuitenkaan tuoneet tietoa julkisuuteen – eikä ELY puuttunut happamien vesien varastointiin – koska tieto oli kuulemma epävirallista.

 

Loppua ei näy

On esitetty epäilyksiä, että ensimmäiset kipsisakka-altaan vuodot ovat saattaneet olla osasyynä sittemmin tapahtuneille vuodoille, ja että mahdollisesti myös kipsisakka-allas kakkosen lohkot ovat vaurioituneet vuotaneen veden virrattua altaan sivuitse. Lähtökohtaisesti vuodoissa ei kuitenkaan ole kyse inhimillisestä virheestä, onnettomien sattumusten sarjasta tai ennätyksellisistä sateista, vaan Talvivaara kaivosyhtiön vastuuttomasta toiminnasta ja päätöksestä pitää kaivos käynnissä lähes hinnalla millä hyvänsä. Kipsisakka-allas ykköstä ei koskaan oltu suunniteltu vedensäilytysvarastoksi, eikä sinne etenkään olisi saanut laskea hapanta, neutraloimatonta prosessiliuosta.

On ollut yhtiön oma valinta jatkaa toimintaansa kaikkien riskirajojen ylittyessä ja veden määrän käydessä hallitsemattomaksi kaivosalueella. Sen sijaan että kaivos rakentaisi alueelleen lisää vedenpitäviä, vesien varastoimiseen sopivia altaita, se haluaa juoksuttaa vedet pois alueiltaan. Näin siksi, että altaiden rakentaminen maksaa, eli se ei tuota kaivosyhtiölle mitään muuta kuin kustannuksia. Talvivaaraan on investoitu paljon rahaa ja sen olisi korkea aika alkaa tahkoamaan sitä nyt takaisinpäin omistajilleen.

ELY-keskus on mitä on, se lienee kaikille selvää. Ministeritasolla puolestaan ajatellaan, että kunhan kaivos alkaa toimimaan ja tuottamaan kunnolla, ongelmat loppuvat, uusia vuotoja ei tule ja että kaivos jopa tulee korvaamaan jo aiheuttamansa vahingot. Tällainen ajattelu on harhaa. Miksi kaivoksen aiheuttamat katastrofit loppuisivat tähän? Kipsisakka-altaan vuotoja on jo ollut neljä. Uusien katastrofien synty loppuu vain ja ainoastaan jos Talvivaaran kaltaisten vastuuttomien megalaitosten toiminta estetään. Kaivos on suljettava.

Ja muuten: onko vuotanutta allasta edelleenkään tyhjennetty vedestä? Tuskin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

english camp program is out!

Here.

Updates happen, so check in every now and then!

Resistance to the Nordic Mining Boom – Action Camp main page

Jätä kommentti

by | ma 27.5.2013 · 19:45

Kaivoskapina-toimintaleirin alustava ohjelma julkaistu

Tässä se on. Lisää tietoa ja päivityksiä tulee jatkuvasti leirin lähestyessä.
Jos haluat ehdottaa tai vetää ohjelmaa, kerro ehdotuksesi ilmoittautumisen yhteydessä. (Myöhemminkin saa toki kertoa!)

Jätä kommentti

by | ke 22.5.2013 · 01:43

Eläimet Fukushimassa – Kolme luentoa tiistaina 28.5 Turussa

fukushima and animals

Tapahtuma facebookissa
Tekstiversio: Lue loppuun

Jätä kommentti

Kategoria(t): Eläimet, Fukushima, Suomi, Tietotilaisuus, TURVA